Koski voiman lähteenä
Tammerkosken virtausta hyödyntää nykyisin neljä voimalaitosta: yläkoskessa Tampellan ja Finlaysonin voimalaitokset, keskiputouksessa Keskikosken voimalaitos ja alaputouksessa Alakosken voimalaitos, jonka omistaa Alakoski Oy. Tampereen Energiantuotanto omistaa ylä- ja keskiputouksen voimalaitokset, ja niitä hallinnoi Tampereen Sähkölaitos.Tammerkosken voimalaitosten kokonaisteho on noin 17 megawattia.
Sähköntuotanto koskessa perustuu Näsijärven ja Pyhäjärven väliseen 18 metrin korkeuseroon. Yläkoskessa putouskorkeus on noin 7,5 metriä. Putoavan veden liike-energia otetaan talteen turbiineissa, se muutetaan sähköksi generaattoreilla ja johdetaan lopulta muuntajien kautta sähköverkkoon.
Patohankkeesta koituu sähköntuotannolle väliaikaista haittaa, koska toisessa ja kolmannessa vaiheessa on käytössä vain toinen yläkosken voimaloista. Myös Näsijärven pinnan laskeminen ja veden juoksutus voimalaitosten ohi vähentää sähköntuotantoa.
Vesivoiman historiaa
Ensimmäiset teollisuuslaitokset syntyivät Tammerkosken rannalle 1700-luvun lopulla. Veden virtausta alettiin säädellä ja vesivoimaa käyttää teollisuuden tarpeisiin seuraavalla vuosisadalla. Jo 1700-luvulla paikalliset maanviljelijät säätelivät tiettävästi kosken virtausta kevättulvien hillitsemiseksi.
1800-luvun toisella puoliskolla vesivoiman hyödyntäminen kehittyi nopeasti. Ensimmäiset väliaikaiset padot koskeen rakennettiin 1870-luvulla.
Nykyiset yläkosken padot ja kanavat on rakennettu pääosin 1910- ja 1920-luvuilla. Keskiuoman yläpäähän tehtiin 1930–1940-luvuilla neulapato, joka uusittiin 1970-luvulla. Pato on saanut nimensä vieri vieressä olevista puuparruista, joita on liikutettava käsivoimin. Neulapadon avaaminen kestää useita tunteja, ja se onkin ollut viime vuosikymmenet lähes koko ajan suljettuna. Muut yläkosken sulut ovat yhtenäisiä puu- ja teräsrakenteisia tasoluukkuja.
Vanhaa kunnioittaen
Viime vuosisadan alussa tehdyt rakenteet ovat tulleet elinikänsä päähän ja siksi uusitaan. Uudet patorakenteet ja muurit toteutetaan niin, että yläkosken yhtenäinen kokonaisuus ja kulttuurihistoriallinen arvo säilyy.
Uomien väliset patomuurit rakennetaan uudelleen tai korjataan. Uudet teräsbetoniset muurit päällystetään vanhoilla luonnonkivillä.
Museovirasto on osallistunut patosillan ja patomuurien suunnitteluun ja hyväksynyt käytettävät rakennusmenetelmät ja rakenteet.
